Työpaikkani ympärillä pyörii fasaani tai kaksikin.
Toinen heistä on jotenkin tykästynyt minuun.
Kun pyörällä pyöräilen pihaan niin huutelee minulle,
ja onpa jopa kaatanut pyöräni kumoon.
Itse en kyllä nähnyt tapahtumaa mutta
todistajia löytyy.
Nämä kuvat " ystävästäni" ovat kotimatkalta.
Äidilläni oli ystävä joka kuvansa taakse laittoi joskus 50- luvulla
seuravan runon.
Sun ystäväsi armaasi
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sull uskoton ja petturi.
Se olisi suuri iloni, jos aina olisit luonani.
Jos kuolo sinut korjasi
niin murhe täyttäis mieleni.
Mut jos et ystäväniolekkaan niin lue
' joka toinen rivi vaan!
Äidilläni ja hänen ystävällään ystävyys kesti yli 60 vuotta,
joten toisen rivin lukeminen ei tullut heille kuulonkaan.
Tämä ystävyys on jatkunut vieläkin,
nimittäin minun ja äidin ystävän kanssa.
Kaunis runo, tuttu niistä kiiltokuvavihkosista, joita lapsena pidettiin aarteina !
VastaaPoista