Pieni sievä rusettihuivi.
Näitä voisi neuloa hyvin lahjoiksi.
Laineidenpaita Veera Jussilan malli
Jämälankakekkerit kirjasta.
Tein arvetasta ja tapani mukaan paljon ohkasimmilla puikolla kuin ohjeessa.
Puserosta tuli kovin pieni, mutta kastelussa vähän suureni joten mahtuu päälle.
Jostain olen aikoinaan hankkinut harmaata vironvillaa.
Lanka oli ohutta ja sitä oli yli 300g yhdessä vyydissä.
Ystäväni värjäsi sen punasella javihreällä värillä.
Kaveriksi laitoin punasen ja vihreänsävyisiä silkkimohairia.
Halusin tehdä niin pitkän takin kuin lankaa riitti.
Tästä tuli kovin väljätakki,
mutta kotoiluun sopiva.
Kaapissa on ollut useammanvuoden puuvillasukkalankakerä.
Nyt viimein laitoin puikoille siitä sukat ajatuksena kesäsukat.
Kesä meni jo tältävuodelta ,
mutta voi puuvillasukkia muuloinkin pitää.
Neulottu varpaista varteen ja niin pitkällä varrella kuin lankaa riittää
ja sitähän sitten riitti.
Tein kevällä ruskeasävyisen maton tällä sidoksella.
Silloin ajattelin että teen vielä toisen mutta punaisia räsyjä kutoen.
Luulin siitä tulevan joulumaton,
mutta tämä on kaikkea muuta.
Tuli kesämatto!
Matto kudotaa 8 polkusella.
Räsyt paltinana ja kuvio tuli vaalealla frikolla kuutta polkusta ohjeen mukaan polkien.
Kansanlaulukirkko oli minulle ihan uusi tuttavuus.
Todella pidin siitä.
Hienoa oli kun kirkkokansa li kansallisuspuvut päällä.
Itsekin olisin mielellään kansallispukua tuulettanut,
jos vaan olisin sen saanut pyöränkyytiin mahtumaan.
Saaristonrengastie saarelta toiselle on aina yhtä lumoava,
Haave että joskus voisin pyöräillä reitin elää yhä mielessä.
Aikaa siihen täytyy varata ja kavereita mukaan.
Mustikanpoimimminen käy kyllä työstä hyvinkin.
varsinkin putsaaminen.
Toisalta saa hyvin nollattua työnpaineet.
Salontaidemuseossa on menellään
Mari Rantasen Tunne Värinä näyttely.
Värejä rakastavana pidin näyttelystä kovin.
Kerrankin ihania väriyhdistelmiä.