Vappumummon päivä.

Minun mummoni oli nimeltään Vappu.

En koskaan häntä nähnyt, hän kun kuoli 1942,

mutta sitäkin enemmän olen kuulut hänestä.

Äitini aikoinaan kertoi hänestä mitä varhaislapsuudestaan muisti.

Vappu mummon sisaruksia elää vielä aikamonta,

 ja he ovat minulle myös kertoneet mummostani vuosien varrella.

Äitini jäi orvoksi seitsämänvuotiaana 

 ja hänen nuorin siskonsa oli vasta pieni vauva silloin.

Perintöjä ei juuri orvot tytöt saaneet.

Senaikainen holhouslautakunta piti ihan normaalina että holhoojaksi valittu

sukulaismies käytti tyttöjen vähäisiä omaisuutta oman hararrastuksen

rahoittamikseen, eli alkoholiin.

He olivat vaan tyttöjä!

Jotakin äitini kuitenkin sai ja niitä kuljetti elämänsä aikana suurella rakkaudella

 aina siihen kotiin missä asui .

Yksi niistä kolmesta oli tämä.

Vappumummoni teki 30 luvun alussa kihlaaikana

 tällaisen valkoisella langalla valkoiseen kankaaseen.

Aika kului ja tekstiili alkoi haurastua, mutta äiti halusi vain pitää sitä.

Muistan että äitini laittoi sen lasin taakse eli teki siitä taulun seinälle.

Jostain tätini löysi saman aihion ja teki sen äidilleni,

ja tämä on nyt tätini tekemä.

Tämä kirjonta työ muistuttaa

 mummon lisäksi tädistäni joka nukkunut pois myös,

jota muistan lämmöllä.

Nyt minä jatkan tätä ketjua,

eli tämä työ on omassani asunnossani

kaikkien nähtävällä .