Tämän päällä on tullut kuvattua kortteja ja muutakin,
joten on aika esitellä itse kirstu tai arkku
miten vaan.
Äitini on tämän hankkinunut itselleen joskus nuoruudessaan.
Milloin ja mistä en tiedä.
Tai kuka tehnyt ja miten.
Sen vaan tiedän ettei tämä ole hänen kotoaan.
Ne kolme tavaraa
mitä orpotyttönen kotoa sai ja kuljetteli mukanaan tiedän hyvin
Niistä äiti kertoi paljon,
mutta tämän kapioarkun tarinaa en muista.
Ihan alkuperäisessä kunnossa tämä on ei siis ole yhtään entisöity.
Ajan patinaa näkyy jo aikalailla,
mutta silti koristeet ovat pysyneet suhthyvinä.
Niin siinä on säilytetty vuosienvarrella vaikka mitä.
Nyt siinä säilytän lankoja,
mikä ei ole mitenkään yllätys.
Tänään kun on kulunut puolivuotta äitini kuolemasta,
niin muistot palaa puolenvuoden taakse ja kauemmaksikin.
Kun muistelen mitä käsityö perinnettä ja tuotetta olen äidiltä saanut,
niin tämä kirstu on yksi niistä aarteistani.
Kaunis on arkku ja tunnearvoltaan mittaamaton.Kiitos sinulle,kun esittelit sen meille lukijoille.
VastaaPoistaOmpa kaunis, arkku, tuollaista loimukoivuista en ole ennen nähnytkään.
VastaaPoistaIhana muisto äidistäsi.
Ihana arkku ja ihanampi muisto. Tuollaiset esineet on mittaamattoman arvokkaita ja tarina pitää muistaa pitää elossa! Lämmin osanotto näin pitkänkin ajan päästä.
VastaaPoistaNiin tunnearvoa tässä on. Mietin että tuollaisia on varmaankin tehty aikoinaan vankilossa. Äitini taas oli työssä nuorena uudemaantyölaitoksessa. Mietin olisikohan sieltä hankkinut.
VastaaPoistaKaunis vanha tavara.
VastaaPoista